The Only True Mother Goose-levyn biiseistä tarinaa
Levyn ensimmäinen kappale Di Da Di Dam käsittelee iloa ja anteeksiantoa. Laulussa kuvaan kokemustani olemisesta osana luontoa, viattomana ja rakastavana.
Suostun jopa jakamaan tämän iloni etäisen äitini kanssa. Traagisuutta lauluun tuo se vaihtoehto, että olen siinä niin yksin, että kusipää-äitini leikkiseurakin kelpaa minulle yksinäisyyteeni tukehtuvalle.
Ehkä laulussa on kuitenkin oikeesti hyvä päivä! Olen ihastunut, minut on huomattu. Tuosta tunteesta riittää jaettavaa myös verisukulaisille.
Brutal Disco kertoo amerikkalaisen laulajan Michael Jacksonin tyttären silmin hänen julkkis-isänsä kuolemasta. Isä on kuollut; media ja suku kaappaavat isän ruumiin ja jakavat eniten maksaville oikeutta surra vainajaa. Tytär jää suremaan isäänsä piiloonsa, ymmällään, yksin, salaa. Micheal Jackson kuoli kesäkuussa 2009, jolloin myös laulun kirjoitin.
Helsingissä oli 1990- luvulla Brutal Disco- niminen klubi Brutal Disco-klubi. Youtubesta löydät taltioinnin Mother Goosesta ( vanhalla nimellämme: Machine Gun Macbeth ) esiintymässä siellä vuonna 1992 Machine Gun Macbeth live video 1992.
Pocket Rock on elokuvaohjaaja David Lynchin elokuvien maisemissa kävelevä rakkauslauluni. Taskussani on pyöreä, sileä kivi, herkkyyteni ja kaipuuni amuletti. Annan sen, kerron sen tarinan, vain yhdelle ja erityiselle henkilölle, sinulle. Rakkaus on irti leikattu korva ruohikossa. Rakkaus on pieni sileä kivi sinisellä sametilla.
Civilisation on kappale kovaksi ja armottomaksi kasvamisesta ja kasvattimisesta. Laulussa lapsuuden ja nuoruuden ristiriitaisen arvojen ja sukupuoliroolien kovettamasta tytöstä kehittyy armoton puoliso ja äiti. Hän lukitsee läheisensä ja heidän toiveensa aamuisin kellariin ja lähtee töihin. Työ on hänen identiteettinsä, hänen vapautensa. Naisen isovanhemmat opettivat hänelle että itsekkyys on hyve. Äitinsä ja sisarensa kanssa he lisäksi oppivat kohtaamaan miehen luontokappaleena, jota ei tarvitse huomioida. Empatiaa heiltä mies ei voi saada. Puoliso suljetaan kellariin. Laulun tyttö on tämän ajan arvojen ja tunnelmien kokemusasiantuntija.
Ghost Were The Days. Liisa-lapsen ihmemaassa istuu päiväkodin portinpielessä kiusaaja. Pakoon ei pääse, koska irvi-kiusaaja on osaava, itseoppinut, pikku vainooja. Liisa pelkää. Hän kävelee yksin päiväkotiin aamuisin läheiseltä kotipihaltaan.Tytön vanhemmat lähtivät jo töihin ja ovat itsensä ja toistensa lumoissa. Liisan nuoret aikuiset vanhemmat muodostavat ihannetiimin, jota heidän lapsensa paha olo ei tule koskaan lannistamaan. He eivät näe Liisaa, mutta kiusaaja näkee. Työskennellessäni hoitotyössä tapasin nuoria haamuja joiden kuolema oli pahuuden ja typeryyden aikaansaama ihme. Minäkin olen haamu.
The Elderly kertoo nuoren pariskunnan täydestä, hätäisestä, ruuhkavuosien elämästä sekavien isovanhempien, rahahuolien, sekä kuohuviinin pyörteessä. Pariskunnan lapset ovat pieniä koululaisia. Arki koostuu jo monimutkaisista velvollisuuksista, laskujen maksusta, sukulaisista, puolisosta. Koulukuraattorikin soitti. Lupauksia tehdään, ongelmat lakaistaan maton alle, karuselli pyörii.
The Only True Mother Goose on maisema 1980-luvun lopusta. Helsingin kadut olivat päivin ja öin minulle autioita, koska nuorta, luovaa, humaania ihmisluokkaa ei oltu vielä keksitty. Jotain ‘juppeja’ oli kyllä. Alternative-rockia ei täälläpäin arvostettu, katurock ehkä nosti markkinatalouden keritsemää kaljua pikku päätään. Hipsterimusiikkifestivaalit Helsingissä järjestettäisiin vasta kahdenkymmenen vuoden päästä. Hakkasimme päätämme itse muuraamaamme seinään. En halunnut olla muodin muotoon stanssaama katurokkari, vaan avoin ’alternativeauteur’. Taisin olla nuori ja johdateltavissa kuitenkin.
En Saga. Jaa, tarina ei ole omaelämänkerrallinen. Kuitenkin se on totta. Minä, tappaja, isänmurhaaja vaeltelen Los Angelesin filmikadulla öisin ja haudon kostoa. Epävireinen piano olohuoneeni nurkassa on filmiryhmäni. Vodkapullo pöydällä näyttelee kappaleen pääosan itsevarmoin maneerein. Kappale on äänitetty Halloween- yönä kotonani, Porvoossa.
jatkuu ensi viikolla…
Zelig